Rakas Mammani opetti minut ala-aste ikäisenä neulomaan. Teimme yksinkertaisia tossuja, pannulappuja ja säärystimet, tai minä tyydyin tekemään noita, sukkien kantapäät kun taisivat tuolloin olla vielä hieman liian haastavia. Ala-asteen jälkeen intoni neulomiseen hyytyi ja oli monta vuotta koskematta puikkoihin. Pariakymmentä ikävuotta lähestyessäni otin aika ajoin kutimet kaapista, kudoin pari tuntia ja pistin kutimet takaisin piiloon. Intoni palasi vasta reilu vuosi sitten eikä loppua näy! Olen kehittynyt hirmuisesti kun kaiket illat menee neuloen samalla kun katselee televisiota. Aluksi kudoin vain omaksi ilokseni, mutta ystävät ja työkaverit alkoivat tekemään tilauksia ja ennen kuin huomasinkaan minulla oli toista kymmentä sukka- ja tumpputilausta odottamassa tekemistään.
Joulun jälkeen intoni on hieman laskenut ja olen ottanut omia projekteja. Ei sitä pelkästään halua toisille tehdä, välillä pitää tehdä itsellekin. Siksi olenkin ottanut hieman isomman työn kehitteille: torkkupeitto itselle! En ole vielä edes puolessa välissä, mutta tiedän siitä tulevan juuri sellainen kuin haluan! Laitan peitosta kuvia sen valmistuttua.
Alta löytyy muutamia viime vuonna tehtyjä töitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti